Trenitalia - Illaksi kotiin

Vietin kuin vietinkin päivän Genovassa, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että en jaksa nukkua junassa. Koska matkustan edelleenkin vain itseäni miellyttääkseni, päätin hypätä illalla Milanon junaan ja jatkaa matkustelua joskus myöhemmin.

Ehdin ennen lähtöäni lukaista netistä Satakunnan Kansan 8.6.2011 julkaiseman jutun Genovasta. Jutun mukaan "Genovalle täytyy antaa vähän aikaa paljastaa olemuksensa".

Ensimmäiset tunnit Genovassa eivät todellakaan vakuuttaneet. Jälleen kerran heräsin tyhjästä junasta, olin siis nukahtanut ja juna oli jo perillä asemalla seisoskelemassa. Koska en tiennyt kaupungista yhtään mitään, hyppäsin sellaiseen bussiin, johon kaikki muutkin menivät. Bussivalintani oli melko hyvä, sillä tutustuin kaikkiin "tärkeisiin nähtävyyksiin" (aukioihin ja merkittäviin patsaisiin) minulle parhaiten sopivalla tavalla eli bussin ikkunasta käsin. Jossain vaiheessa päädyin suureen ja kuuluisaan satamaan ja hyppäsin pois bussista.

Tutkiskelin bussipysäkin karttaa, mutta siinä ei ollut mitään järkeä. "Olet tässä" -pistettä ei ollut kartassa ollenkaan, ei myöskään pysäkkini tai katuni nimeä. Turhauduin ja lähdin kävelemään, matkan varrella törmäsin noin miljoonaan ärsyttävään huutelijaan ja kiinalaisiin krääsäkauppoihin. Ylipäätään koko kaupunki oli mielestäni hirveän ruma. Katsokaa vaikka.

Kalliita autoja ja muuta mukavaa

Korkeuserot olivat kyllä ihan siistit

Houkutteleva kyltti Trattoriaan (ravintolaan)

Saman ravintolan sisäänkäynti. Joo, tänne haluan syömään!

Paikallisia kauppoja

Sitten alkoi satamaan. Siinä vaiheessa meinasin hypätä uudestaan bussiin ja suunnata suoraan juna-asemalle ja äkkiä pois koko kaupungista. Kuitenkin tein sen, mitä yleensäkin teen matkoilla ärsyyntyessäni - ryntäsin nettikahvilaan avautumaan. Puolen tunnin juna-aikataulujen tarkastelu ja faboilu kannatti, sillä ulos kahvilasta astuttuani Genova alkoikin vaikuttaa ihan siistiltä. Suurin syy tähän luultavasti on kamerani, sillä otin sen esiin. Kamera kädessä viihdyn aina.

Silmät irti vaan

Huilua soittava apina

Jotain muuta, mitä?

Koska olen huomannut, että Milano on suunnilleen ainoa kaupunki, jossa osataan edes vähän englantia, ostin itselleni Italian for Travellers -kirjan. Nyt osaan suomentaa teille kaikki nämä seinätekstit, joita genovalaiset ilmeisesti suosivat.

Kaikki eivät sodi imperialistisesti

Ilmainen kuljetus kaikille (tää oli helppo)

Alpinit menkää kotiin. T. Andrey

Kuvattavaa riitti muutenkin. Aah rakastan mun kameraa.

Punainen hana ja putki (hmm missä tarkennus?)

Työturvallisuusasiat olivat luultavasti tälläkin miehellä kunnossa

Moi äiti, vamos a la bar eli mennään baariin

Kuvaamisen lisäksi olin tyytyväinen Genovassa saamaani palveluun. Menin syömään eräällä kujalla olevaan pastapaikkaan, sillä kotona tulee syötyä lähinnä salaattia. Kuten aina, olin vaarassa jäädä miettimään puoleksi tunniksi, mitä ihmettä tilaan. Ihmistuntemukseltaan selvästi huipputasoa oleva paikanpitäjä alkoi kuitenkin heti esitellä minulle pastalaatuja ja niihin sopivia kastikkeita. Ja hän puhui englantia! "First, you choose your pasta. This one is good with this one... bla bla bla... (monta vaihtoehtoa sille, mikä pasta sopii minkäkin kastikkeen kanssa)". "And when I've made my choice, you'll cook it for me?" "Yes." Ja näin Anna suoriutuu ruuan valitsemisesta noin kahdessa minuutissa! Lopuksi sain vielä suosituksen Genovan parhaimpaan jätskipaikkaan, ja sielläkin palvelu oli erinomaista. Sain maistaa jätskejä ennen tilaamista, ei haitannut yhtään.

Ruuan jälkeen olin ottamassa kuvaa, kun joku räikeänvärisessä maastopyöräilijän asussa oleva mies tuli selittämään italiaksi, että Casa di Colombo on viiden minuutin matkan päässä edessä päin. En tiedä, mihin pyöräilypukua tarvitaan keskustan pikkukujilla, enkä kyllä edes etsinyt tuota taloa. Kiitin kuitenkin neuvosta ja lähdin miehen osoittamaan suuntaan. Valitettavasti talo jäi löytymättä, unohdin koko jutun kun käännyin johonkin mielenkiintoisen näköiselle pikkukujalle. Tosin karkasin tältäkin kujalta melko nopeasti pois, kuja vaikutti epäilyttävältä. Siellä oli paljon halvasti pukeutuneita naisia, osa itkeneen näköisiä, ja muutamilla näytti menevän vähän huonosti. Lopulta tein pikkulenkin satamaan, siihen kauniimpaan osaan satamasta.

Ei se satama niin ruma ollutkaan

Melkein kuin Jyväskylässä

Olin oikein tyytyväinen päivääni. On ehkä hyvä, että olen työttömänä juuri Italiassa, sillä päiväni maksoi matkoineen ja ruokineen 6,50€. Junissa lippujani ei kysytty, joten reilikorttini matkustuspäivä jäi käyttämättä. Keskustassa taas liikuin pummilla. Koska en jaksanut mennä merimuseoon tai akvaarioon, meni rahaa ainoastaan ruokaan. Viimeinen kuva, hymynaamat, ja kotia kohti.

La città dei bambini eli lasten kaupunki:):):)

PS. Ensimmäinen postaukseni, jossa Blogger antoi minun lisätä kuvien väliin tekstiä ongelmitta. Tai ylipäätään sain lisättyä kuvat!

PPS. Olin kirjoittamassa tätä tekstiä ja kuuntelemassa musiikkia, kun kuulin ääniä. Yhtäkkiä ovi aukesi ja asunto pamahti täyteen italialaisia miehiä (neljä kappaletta, mutta asunto on pieni, melko täydeltä tuntui). Miehet tulivat korjaamaan pattereita, joskin en tiennyt niiden olevan rikki. Tottakai olin alasti, tai siis mahdollisimman pienissä (eli oikeasti todella vähäkankaisissa) alusvaatteissa. Irroittivat mm. vessan oven ja käskivät allekirjoittamaan jonkun lapun. Fine.

PPPPPPPPPPPPPS. Olin väärässä. Toivottavasti kukaan ei lue tätä IE:llä, voi olla aika ärsyttävää. No ei mitään, ärsyttää se muakin:--)