Italia, je t'aime

En ole ehtinyt nyt kirjoittaa, koska aloitin italialaistumisen. Tällainen vaatimaton tavoite näin kaksi viikkoa ennen (suunniteltua, lentoja ei ole vielä) kotiinlähtöä...

Olen lueskellut Katrin antamaa italiankirjaa aina silloin tällöin. Sitten ostin italiankielisen Harry Potterin, aion vakaasti lukea sen vielä joku päivä. Sanotaanko näin, että mitenkään ihan hirveästi en siitä vielä ymmärtänyt:D

Tiistaina olin syömässä porukassa, jossa puhuttiin suurimmaksi osaksi italiaa. Varasimme pöydän napolilaisesta pitseriasta puoli yhdeksäksi ja söimme tuntikausia. Ateria aloitettiin italialaisella jutulla eli olut+sprite -sekoituksella. Sitten syötiin juustoja, oliiveja, tomaattia. Pitsaa... Jälkiruokia, kuten muitakin ruokia, kierrätettiin pitkin pöytää. Lopuksi espressot ja vaihto kahdeksannessa kerroksessa olevaan kattoterassiin. Siellä nautin jälkiruoan jälkiruoan jälkiruoan eli hedelmäsalaattidrinkin. Coctailini oli siis rommipohjainen, mutta siinä oli myös mansikoita, vadelmia, karhunvatukoita, ananasta, omenaa, punaviinimarjoja, melonia ja minttua.

Oli siistiä huomata, että tajusin italiankielisistä keskusteluista yllättävän paljon. Ja mulla oli niin hauskaa! Vaikken tuntenut seurueestamme kuin yhden etukäteen enkä välillä ymmärtänyt mitään, ei tullut ulkopuolinen olo. Kaikki oli tosi rentoutuneita eikä maksuistakaan nipotettu, seurueen miehet hoitivat laskun eikä senttejä laskettu tasan. Siinä vähän opeteltavaa mulle...Mutta viihdyin siis todella hyvin ja tykkäsin siitä, että ihmiset nauroivat eivätkä kiirehtineet mihinkään. Tällainen ei ihan hirveästi helpota kotiinlähtöä ja paluuta makaroni+soijarouheyhdistelmän ääreen:| Mulla ei ole vieläkään koti-ikävä.

Tänään jatkan opiskelua menemällä elokuviin, dubattuihin tietysti. Harry Potter on ilmeisesti opettajista suurin, koska hän jaksaa tänäänkin opettaa minulle kieltä. Benissimo!