Pummimatka Itävaltaan

Hengissä ollaan, kuten aina. Palasin tänään kello kuuden aamujunalla "Itävallasta".

Mutta ensin keskiviikkoaamuun. Junamatka Lausanneen sujui ongelmitta. Oli aika siistiä kulkea vuorien ja pilvien välissä ja katsella jotain satunnaisia vuoristovesiputouksia ympärillä. Ei tarvinnut liikkua kuin kolme tuntia Milanosta poispäin, niin maisemat muuttui aika rajusti.

Ensimmäinen ajatus Sveitsistä: kylmä. Palelin noin 70 prosenttia ajasta. Päivisin lämpöä taisi olla noin +23 asteen pintaan, mutta +35 tottuneena olin aivan jäässä. Kylmän jälkeen huomasin, että Sveitsi on selvästikin hyvinvointivaltio. Samanlaisiin pakkauksiin pakattu (eli saman valmistajan) salaatti maksaa Milanossa euron, Sveitsissä melkein viisi. Tai no frangejahan siellä oli... Teemu, kun kerroit, että Lausanne on Sveitsissä, olisit voinut mainita myös frangeista;) Ei nimittäin ihan tullut mieleen hahaha.

Lausanneen saavuttuani menin suoraan asiaan eli GYMNAESTRADAAN. Kuten jo sanoin viime postauksessa, Gymnaestrada on siis maailman suurimpia voikkatapahtumia, ja osallistuin itse tapahtumaan Portugalissa 2003. Tänäkin vuonna mukana oli Iinan tyttöjä, oli niiiiiiin siistiä nähdä kaikkia vanhoja tuttuja ja ylipäätään suomalaisia! Mielestäni oli melko hyvä idea lähteä Italiasta Sveitsiin pyörimään suomalaisten seuraan!

Näin matkakertomukseni alkuun voin todeta, että olen aika hirveä ihminen. Julkinen liikenne Lausannessa hoitui liputta. Heti ensimmäisenä päivänä vähät välitin Gymnaestradan pääsymaksuista ja marssin sisään alueelle ilmaiseksi. Siitä pari tuntia myöhemmin käytin samaa taktiikkaa ja hain itselleni ilmaisen lounaan tapahtuma-alueelta. Ei ehkä mikään siistein juttu pummia kaikkea, mutta toisaalta, ei ole minun ongelmani jos lipuntarkastajat eivät vain vaivaudu tarkistamaan lippuani.

Eka päivä meni hallinäytöksiä katsellessa. Päivän paras show oli ehdottomasti yksi kiinalaisten voikkaesitys. Esiintyjät olivat noin vaahtosammuttimen kokoisia, kaikki suunnilleen samanmittaisia pikkupalleroita. Ennen musiikin alkua joku mies kävi asettamassa lasten rivit suoraksi, ja odotimme näkevämme pari kuperkeikkaa ja söpöä vilkuttelua. No, musiikin alettua vaikutti siltä, kuin mies olisi painanut jotain robottien on/off-nappulaa. Lapset oli ihan koneita!! Supernotkeita, taitavia ja täysin samaan aikaan liikkuvia. Aivan. Mieletön. Suoritus.

Hallinäytösten jälkeen oli aika tavata mun host. Pääsin kuin pääsinkin couchsurffaamaan ja se oli huippua! Mun host oli siis tämä kiinalainen nanotieteilijäopiskelija, joka kuunteli aamuisin Mozartia, työskenteli päivät labrassa ja soitteli vapaa-ajallaan ukulelea. Surffaus hänen luonaan oli melko miellyttävää, puhuimme hurjasti kaikenlaista, hän kokkasi minulle, antoi eväitä päivää varten ja kerran jopa frangeja varmuuden vuoksi! Ja couchsurffaushan on tosiaan ilmaista, joten en maksanut edes ruuista mitään, vaikka tottakai yritin tarjota ruokarahaa hostilleni.

Tuurilleni ominaisesti hostini asui aivan kaiken ytimessä viiden minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Nukuin Danielilla kaksi yötä, sillä ajattelin suunnata perjantaiyöksi kotiin.

Gymnaestradan minulle täysin uusi alue eli ilta-aktiviteetit saivat minut kuitenkin pohtimaan Milanoon lähtöä uudelleen. Juhla-alueella (en maksanut sisään, tietenkään) soitti siistejä bändejä ja sieltä sai myös olutta. Torstai-iltana musiikki oli funk-tyylistä ja tavattiin tuona iltana pari sveitsiläistä tyyppiä. Toinen niistä puhui hyvää englantia, toinen vain ranskaa, italiaa ja espanjaa. Niinpä minä puhuin hänelle ranskaa, hän minulle italiaa, ja Terhi taas kommunikoi hänen kanssaan espanjaksi. Torstaina lähdettiin kuitenkin aikaisin kotiin, sveitsiläinen tarjosi meille kyydin. Itse päädyin kuitenkin vielä hetkeksi pubiin hostini vaihtarikaverin synttärijuhliin. Kävin siellä syömässä kakut ennen nukkumaanmenoa.

Perjantaina suuntasin kaupungille ennen yhdeksää. Päätin vaihtaa ostamani junalipun lauantain aamujunaan. Päivällä katselin esityksiä ja otin päikkärit Olympiamuseon pihalla. Päädyin sinne melko vahingossa, kun olin menossa puistoon. Kuljin jonkun patsaan takana olevaa pientä polkua, ja yhtäkkiä olin museon pihalla. Itse museoon en kyllä jaksanut mennä sisään.

Illalla menimme katsomaan reggae-bändiä, tuli ehkä hiukan tanssittua. Sitten siirryttiin pubiin ja pubin kautta baariin. Pakko sanoa, että mä en osaa enää juhlia! Alkoholin nauttiminen ei kiinnostanut tippaakaan eikä baarissakaan ollut kovin siistiä. Tanssin pari hyvää kappaletta ja loppuajan juttelin ihmisten kanssa. Tapasin kyllä kivoja tyyppejä, mm. parista sveitsiläistytöstä + isoveljestä koostuvan seurueen, jonka kanssa joimme Brown Tequilat (Tequila, appelsiini ja KANELI) ja tanssittiin. Mutta en vain jotenkin jaksanut olla baarissa. Melko pitkään siellä kuitenkin keikuttiin, enkä joutunut odottamaan junaani kuin tunnin.

Juna-asemalla elin taas pummielämää. Tilasin itselleni ciabatan kahvilasta. Mulla ei tietenkään ollut enää frangeja eikä Visa Electron kelvannut. Kahvilassa pystyi onneksi maksamaan euroilla, ja tarjosinkin myyjäpojalle viisikymppistä. Jouduin kuitenkin perumaan ostokseni, koska en tajunnut, että tottakai saisin vaihtorahat takaisin frangeina. Enkä kyllä voinut ottaa 45 euroa vastaan frangeina, kun en niitä enää tarvinnut. Siispä peruin kaupat, mutta ciabatta oli jo mennyt uuniin ja sain sen ilmaiseksi:o "It's a gift from Switzerland". Tässä vaiheessa kyllä oikeasti hävetti, koska olisin todellakin halunnut tällä kertaa maksaa ruuastani! Mutta ei kai siinä voinut muuta kuin kiittää kauniisti, hymyillä myyjäpojalle ja pahoitella tilannetta.

Junaa odotellessani luin Harry Potteria, tällainen perusjuttu baari-illan jälkeen. Kaivoin repusta esiin lakanan peitoksi ja aika meni ihan mukavasti. Junaan mennessäni mulla ei ollut paikkavarausta, joten jouduin peittoni kanssa ulko-ovien eteen käytävälle. Nukuin kyllä hyvät unet omien jalkojeni päällä etureisiä samalla venyttäen. Mahtoi taas näyttää jännältä...

Pummimatkalleni ominaisesti multa ei kysytty koko matkan aikana junalippua. Mulla on siis nyt laukussa 75 euron arvoinen käyttämätön junalippu. En tiedä, pystyykö sitä palauttamaan ja saamaan edes osaa rahoista takaisin. Mutta tää reissu oli budjetin kannalta aika uskomaton! En maksanut majoituksesta, en tapahtumasta (lukuun ottamatta Kreikka-Espanja -näytöstä), en baarista, en suunnilleen mistään. Ekaa kertaa oikeasti vähän hävetti olla tällainen. Jopa kaupassa sain alennusta limpparista ku mulla ei ollu tarpeeksi frangeja mukana!!! Toisessa kaupassa taas myyjä unohti laskuttaa yogurtin, ja taas tuli säästöä yli euro. Aika säälittävää.

Joka tapauksessa, mun loistavaakin loistavampi Sveitsin reissuni päättyi tänä aamuna kello 10. Oli ihana tulla kotiin ja mulla oli aika leveä hymy naamalla koko matkan Centralenilta Zaraan. Sveitsi oli ihan siisti, mutta kyllä Italiassa on siistimpää. Olen aika kuollut, joten lisään kuvat myöhemmin! Morooooo