Muotibloggailu jatkuu

No ei. Viimekertainen oli vitsi. Tämä on kuitenkin pakko postata:



Blogihistoriani toinen päivän asu

Täällä on niin kuuma, ettei mulla ole tarpeeksi pieniä vaatteita. Siksi tein itselleni eilen aina niin käytännöllisestä TALVIPÄIVÄHUIVISTA itselleni topin. Hieno, eikö?

On ollut ihan hullun kivoja päiviä. Mutta en jaksa kirjoittaa nyt niistä, vaan suuntaan parvekkeelle-->

Päivän asut

Milanoblogi muuttui muotiblogiksi. Olemmehan sentään Milanossa, joka on muodin mekka.

Kävimme asuissamme vähän bailaamassa. Tänne päädyttiin:

Hotelli Executive oli houkutteleva, mutta päätimme kuitenkin lähteä kotiin. Kuvassa näkyvissä limusiinimme:

Sitten niitä päivän asuja:

Ensi kerralla luvassa Korkokenkäkoulu:

Muotibloggaajat kuittaavat klo 2:59.

Haloo Milano!

Toinen osapuoli hommissa

Hammasharjatyttöjen toinen osapuoli on vihdoinki ländänny itsensä (M)ilanoon. Lento saattoi olla pari tuntia myöhässä, mutta tervetulotoivotusPARAATI oli paras tähän asti näkemäni. IKINÄ. Hammasharjatytöt ovat nauttineet tänään hemaisevia drinkkejä, ja siinä sivussa hemaisevaa ruokaa. (Myös Via Montenapoleonen kermiskauppoja kuolattu jälkiruoaksi.) Milanon paras terassi on lievästi sanottuna vakuuttava.Voi sitä juhannusta näinki viettää!

Tänne vois vaikka jäädä. Isi, osta mulle asunto Annan naapurista.

Ps. Pomo, en taida tulla maanantaina takas töihin!

Pps. Lähettänyt Elisa

TJ1

Odotan tällä hetkellä kahta asiaa. Toiseen on laskujeni mukaan 111 päivää ja tapahtuma on tietysti Red Hot Chili Peppersin Tukholman konsertti, jota oon oottanut suunnilleen 12-vuotiaasta asti.

Tällä hetkellä odotan kuitenkin enemmän huomista, jolloin HAMMASHARJATYTTÖJEN TOINEN OSAPUOLI SAAPUU MILANOON!

Hammasharjatyttöjähän on nimittäin kaksi. Heidät tunnistaa pom11ts-kurssilla tekemistäni haalarimerkeistä sekä siitä, että hammasharja on aina mukana. Jotkut saattavat muistaa myös Hammasharjatyttöjen lanseeraamat lajintunnistusbileet, joskin ainakin mulla on ollut viime aikoina melko vähän tunnistettavaa... Mikä ei kyllä sinänsä harmita.

Joka tapauksessa, perjantaista sunnuntaihin H1 ja H2 (niin ku Pyjamabanaanien B1 ja B2) valloittavat Pohjois-Italian. Vihdoinkin pääsen viittomaan. Ja GDH-bileet @ Milano, kuulostaa hyvältä!



Hammasharjatytöt mielissään




Hammasharjatytöt uusissa topeissaan




Hammasharjatytöt tatuoituina aamulla




Hammasharjatytöt kissoja leikkimässä















































































































































Loppuun vielä ehdottomasti parhain meistä otettu kuva ikinä. Olisiko GDH:lle kenties tarvetta? Hammasharjalle tuskin ainakaan tänä iltana...
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

Hammasharjatytöt piparilla

Matkakuvia

Rooma

Rooma

Rooman paras päikkäripaikka

Vatikaani

Vatikaani

Pizzapartyt (missä se pizza on?)

Pizzapartyseura (Brandon, Julien, joku, Anthony)

Capri

Capri

Capri

Napoli

Napoli

Napolin paras päikkäripaikka

 

 

 

 

 

 

 

Pakollinen ruokakuva

Napoli

Caprin jälkeen pohdin, lähtisinkö katsastamaan Napolin lähellä olevan Positanon rannat. Päätin kuitenkin, että koska palaan kotiin Milanoon samana päivänä, en jaksa enää säätää matkojen ja vähien rahojeni kanssa. Jäin siis Napoliin ja se kannatti.

Napoli oli kaupunkina melko italialaisen oloinen. Liikenne oli hirveää eivätkä ihmiset puhuneet englantia. Silti he ottivat minuun tosi paljon kontaktia. Aina, jos näytin jotenkin eksyneeltä, joku tuli tarjoamaan apua. Italiaksi tietysti.

Päätin jo aamusta, että koska en tee tätä reissua ketään muuta kuin itseäni varten, voin halutessani skipata joka ikisen "pakollisen nähtävyyden" ja tehdä mitä huvittaa. Napolin kohdalla tämä tarkoitti sitä, että Pompeiji, Duomo ja muut jäivät suosiolla väliin. Vietin päivän kiertelemällä pikkukujia ja makoilemalla sataman luona olevilla rantakivillä suklaakakkua syöden. Oli niin loistava päivä, että koti-ikävästä huolimatta en meinannut malttaa lähteä takaisin Milanoon. Hyppäsin kuitenkin junaan ja vierailin ennen kotiin menoa myös Firenzessä. Viiden tunnin junamatkan aikana kun tuli sen verran nälkä, että juoksin viiden minuutin Firenzen pysähdyksen aikana MÄKKÄRIIN ja ostin JUUSTOHAMPURILAISEN. Tässä vaiheessa kuorotytöt on ihmeissään, mutta valitettavasti en edelleenkään tykännyt, hampparini maistui kuivalle, jauholle ja lihalle:<

Milanossa kaikki oli ennallaan. Toisin sanoen eilinen aamuni alkoi vesisateen ihastelulla ja rentoilulla. Mutta tänään on paistanut aurinko ja on ollut aivan ihana päivä. Olen puistohengaillut aamusta iltaan ja päässyt takaisin kasviruuan pariin. Kelpaa<3

Mitä jäi käteen Napolista?
-italialainen olut ja siideri, edelleen
-uusi mekko, hupsista
-2 käyttämätöntä matkustuspäivää, eli ennen 10.7. matkataan taas

Luksuspäivä part 2

Edellinen teksti jäi vähän huonoksi kun nettiaika loppui, en ehtinyt oikolukemaan tai järjestelemään sitä mitenkään. En viitsi kuitenkaan enää jälkikäteen alkaa muokkailla, joten antaa olla.

Makoisien unien jälkeen olin siis Napolissa ja päätin suunnata Caprille. Budjettimatkani on mennyt siinà mielessà todella pieleen, ettà Caprin pàivà maksoi minulle majoituksineen ja matkoineen 100 euroa! Saari ei tosiaankaan ole kòyhià varten. Ensin piti maksaa 34 euroa saarelle pààsystà, sitten joka ikisestà bussikyydistà 1,40 euroa, ja vàlillà tuo jopa kahdesti, kun piti vaihtaa bussia eikà vanha lippu kelvannut! Ja koska vàlimatkat olivat melko pitkàt ja pelkkàà màkeà, ei viitsinyt kàvellàkààn.

Caprin huippujuttu oli Grotta Azzurra. Kyseessà oli "saaren kuuluisin nàhtàvyys", joten pààtin mennà katsomaan sità. Kyseessà oli siis joku luola, jonka vesi nàyttàà siniseltà. Olisin ehkà voinut ajatella etukàteen, haluanko todella mennà ihmettelemààn sinistà vettà... No, ajattelin, ettà mità tàssà sààstelemààn, ja maksoin 12,50 euroa kyseisestà mahtavuudesta. Mahtavuus eli luolakierros kesti noin kaksi minuuttia. Parasta hommassa oli se, etten nàhnyt mitààn, koska minulla ei ollut piilareita. FAIL! ! !

Tuon jàlkeen sàntàsin nettiin avautumaan, sillà en tiennyt, mità muuta voin tehdà tuolla kalliilla saarella. Nettikahvila sentààn maksoi vaan euron. Lopulta kiertelin vielà vàhàn ja meinasin myòhàstyà laivasta, koska saaren huipulta làhtenyt bussi oli myòhàssà. Oli melko pitkàt 20 minuuttia, kun matkasimme siksak-màkeà alas minibussilla. Korkeuseron vuoksi tiet olivat aina noin kilometri toiseen suuntaan, sitten jyrkkä käännös, ja kilometri toiseen suuntaan. Ja ainakin miljoona käännöstä ennen perille pääsyä. Toivoinkin, ettei vastaan tule autoja, sillà fiksut bussikuskit saattoivat peruutella vàlillà parinkin sadan metrin matkoja silloin, kun vastaantuleva auto ei mahtunut ohi. Liikenne ei Caprilla ollut yhtä hirveää kuin Napolissa, mutta ei noilla pahemmin tuntunut silti järkeä päässä olevan.

Capri oli itsessààn ihan hirveàn kaunis, mutta saarella oli aika rahat pois -meininki. Vaikka en tehnyt koko pàivànà oikein mitààn, meni bussimatkoihin, vessamaksuihin ja muihin maksuihin yhteensà 70 euroa. Ei ihme, ettà pàivàn lounas oli tàhàn muuhun luksusmeininkiin verrattuna melko laiha: 0,5 litran Fanta-pullo. Hieno päätös päivälle.

Mitä siis jäi käteen Caprista?
-nälkä

Luksuspàivà part 1

Meinasin kirjoitella eilen illalla puolen yòn aikoihin Vàliaikakuulumisia 2 -postauksen, mutta en uskaltanut tiedottaa tilanteestani Suomeen asti. Tuossa vaiheessa olin viettàmàssà yòtà kadulla, sillà en saanut partykavereitani kiinni. Minulla oli vaan yhden kalifornialaispojun numero, ja hànellà oli jotain network-ongelmia puhelimessa, eli olin aika hukassa. Koska illan suunnitelmana oli mennà klubille ja klubilta suoraan junaan (suht toimiva suunnitelma), en ollut varannut itselleni mitààn hostellia. Pyòrin sitten illan MàKKàRISSà ja edellisyòn hotlan internet-huoneessa.

Junani Napoliin oli làhdòssà klo 5.41. Siinà vaiheessa, kun jouduin poistumaan edelliseltà hotelliltani, oli kello noin 1.45. Kàvelin pitkin katuja ja mietin, ettà mihinkàhàn menisin.

Làhellà rautatieasemaa joku mies pysàytti minut ja kysyi olenko kenties vailla yòpaikkaa. En todellakaan jaksanut enàà yhtààn tuollaista ehdotusta, joten meinasin juosta kovaa karkuun. Vaihdoin kuitenkin pari sanaa miehen kanssa, ja selvisi, ettà tàllà on Bed&Breakfast làhellà Termini Stationia ja ettà hàn voisi tarjota minulle huoneen. Juttelimme ehkà varttitunnin kaikenlaista ja epàròin ikuisuuksia, viitsisinkò muka maksaa kolmesta tunnista 40 euroa. En nimittàin vielà pàivàllà viitsinyt varata itselleni edes 25 euron hostellia.

Rimi-niminen mies oli kuitenkin sen verran mukava, ettà hàn lupasi antaa minulle private roomin parilla kympillà. Siinà vaiheessa, kun hyppàsin hànen autonsa kyytiin, pyòri mielessà, kuinka monta kertaa mua onkaan kielletty tekemàstà just nàin. Sanoin kuitenkin Rimille, ettà mulla on koko ajan kànnykkà kàdessà ja ettà soitan isille, jos hàn ei viekààn minua minne lupasi viedà. Oikeasti Rimi oli tosi mukava, mutta kun minua on vàhàn ennenkin kiusattu sinisilmàisyydestà... No, pààsin perille.

Rimi oli ihan superkiltti! Hàn antoi minulle avaimet, làhti takaisin omiin menoihinsa ja jàtti minut hotellilleen nukkumaan kolmen tunnin luksusunet ennen junaan làhtòà. Aamulla juoksin junaan ja jatkoin siellà unia. Heràsin jossain vaiheessa tyhjàstà junasta, eikà mulla ollut mitààn tietoa, missà ollaan. No Napolissa tietenkin. En tiedà, miten pitkààn olin nukkunut seisovassa junassa, mutta siità oli ihan jees làhteà jatkamaan pàivàà.

Mità jài kàteen Roomasta?

-mustelma maanantain partyista. En enàà voinut hillità itseàni kaikkien kadulla nàkyvien tankojen kanssa, joten hyppàsin kotimatkalla yhteen tankoon kiinni ja testailin inverttià.

-italialainen olut ja siideri, joita kannan mukanani varmaan taas ikuisuuden

-3 euroa kàteistà

[Edit 21.6. Kävin juuri tarkistamassa, paljonko yöpaikkani olisi oikeasti maksanut. 100 euroa.]

Vàliaikakuulumisia

Olen edelleen Roomassa. Mutta en onneksi enàà huomenna. Kolme pàivàà ja olen tàynnà tàtà paikkaa, en jaksa enàà turisteja enkà yhtààn drinkkiehdotusta/synttàrikutsua/ootko mun tyttòystàvà -làppià! Tànàànkààn en saanut edes lounastaa rauhassa, tarjoilija tuli vessaan asti juttelemaan ja sitten samaan pòytààn ruokatauolle, hajotti hiukan!

Yksin matkustaminen on oikeasti ihan siistià, koska saa kulkea kaikki nàhtàvyydet niin nopeasti tai hitaasti kuin haluaa. Esimerkiksi Vatikaanimuseo ei hirveàn ihmismààràn ja kuumuuden takia jaksanut oikein kiinnostaa, joten melkeinpà juoksin sen làpi. En oikein ymmàrrà tàtà turistien innostusta pysàhtyà kuvaamaan joka ikistà patsasta ja taulua, kuka jaksaa oikeasti katsella sellaisia kuvia jàlkikàteen? Entà miksi ihmiset liikkuu niin hitaasti? Ja onko joku Colosseum lopultakaan niin ihmeellinen? Sisàànpààsy maksaa 15 euroa, mutta et nàe mitààn uutta, sillà olet nàhnyt koko paikan jo valokuvien kautta aiemmin. Sama juttu kuin esim. Eiffelin kanssa.

Huomenna suuntaan Napoliin, varasin eilen hostellin viimeisen viiden koneenkàyttòminuutin aikana. Hyppààn junaan tàmàn illan partyjen jàlkeen. Menen varmaan suoraan Caprille ja toivon lòytàvàni jonkun paikan, jossa saan koomailla rauhassa:--)

Pizzapartyyyy

Harmittaa etten voi lisàtà kuvia, tosin eipà niità ole ennenkààn nàkynyt.

Olen Roomassa.

Tàmà on ihan hirveà turistirysà ja epàilin aluksi, onko lopulta ihan hirveàsti jàrkeà tulla tànne ihmettelemààn jotain portaita ja kiertàmààn tuhat aukiota ja muuta. Jotenkin olen vàhàn huono tuollaiseen turistimenoon enkà jaksanut ihan hirveàsti kuvaillakaan mitààn tàrkeità patsaita. Ainoastaan jostain kirkosta sain siistin kuvan, siellà kuvasin sellaista vihaisen nàkòistà miestà (patsas, joku pyhà pappi tms). Muuten vietin pàivàn juttelemalla jonkun kitaransoittajan kanssa, hàn italiaksi ja minà englanniksi, ja syòmàllà ekstrakallista jààtelòà. Olen vissiin vàhàn huono sanomaan ei, kun tilasin vahingossa VIIDEN EURON gelaton. Sen verran mulla oli kuitenkin rajaa, ettà kieltàydyin kaikista epàmààràisistà drinkkiehdotuksista ja synttàrikutsuista, kun kutsujana oli joku mun isin ikàinen mies.

Illalla oli hotlan pizzapartyt. Menin sinne hiukan etuajassa, tilasin birran ja join sità kotoisasti pillillà samalla, kun luin kirjaa. Sen jàlkeen linnoittauduin joidenkin kiltin nàkòisten poikien pòytààn ja sòimme yhdessà pitsaa. Pojat oli kalifornialaisopiskelijoita, joskin kotoisin Ranskasta, Intiasta ja jostain muualta. Làhdin poikien kans ulos ja mukaan tarttui myòs niiden Amsterdam-tuttu Kanadasta sekà joku aussi, jota kukaan ei tuntenut. Oli melko turvallinen olo kulkea Rooman yòssà kun oli 6 henkivartijaa mukana:D

Kàveltiin neljà kilometrià jonnekin, kunnes mentiin paikkaan, josta sai shotteja eurolla. Sààstin shoteissa sen jàtskin hinnan, kun tilattiin 24 shottia ja jokaisen osuus oli neljà euroa... Muut veti omansa ykòsellà, itse pidin jàrjen pààssà ja sààstelin. Sen jàlkeen vaihdettiin paikkaa, jossa sai tilata kymmenen euron sisàànpààsymaksun hinnalla mità vaan! Yritin keksià kaikkia kalliita drinkkejà, vaikka yritinkin hillità itseàni noiden shottien jàlkeen. Klubin jàlkeen vaihdettiin paikkaa, pààsin seuraavalle tyttònà sisààn ilmaiseksi. Tosin puhuin myòs pojat sisààn ilman maksua, koska sanoin etten mene mihinkààn ilman niità. Vaati aika pitkàt suostuttelut mutta onnistui kuitenkin.

Làhdettiin vàhàn ennen pilkkua kotiin ja kàveltiin aivan liian pitkààn, en ole varma otettiinko joku kiertoreitti vai mità. Jossain vaiheessa hypàttiin bussiin, kello oli niin paljon ettà aamubussit kulki jo. Sitten pààdyttiin hotlalle ja mulle selvisi, ettà pojat nukkuikin jossain toisessa hotellissa. Ei mitààn tietoa, miksi ne sitten tuli sinne mun hotellin pizza partyyn:DD

Nyt aamulla heràsin vartti ennen check-outtia ja huomasin, ettà mun "tyttòjen makuusalin" ylàsàngyssà nukkui joku mies!!! Nàin sen jo aiemmin illalla, se oli ilmeisesti jonkin toisen huoneessa majoittuvan puoliso tms., mutta en todellakaan tiedà mità se silti teki mun huoneessa. Olin ihan hirveàn pahalla tuulella, koska aikataulut meni pieleen toimimattomien vessan valojen takia. Koska jouduin kàymààn pimeàssà suihkussa, olin valmis ja pakannut vasta vartissa enkà kymmenessà minuutissa.

Sòin juuri aamupalan ja nyt ajattelin làhteà ulos nukkumaan. Pojat pyysi mut mukaan kaikille nàhtàvyyksille mutta ne nukkuu kuitenkin iltapàivààn joten mulla tuskin on mikààn kiire. Sain juuri tietàà, et mun tàn pàivàn hostellin varaus ei onnistunut ,joten pitàisi keksià missà itse nukun tànààn. Jee!

Mitä tein tällä viikolla

Maanantaina kävin aperitivolla Tommin ja Derekin kanssa. Voisin viettää useammankin maanantain juomalla coctaileja ja syömällä suuuperhyvää ruokaa. Ja maksaa koko hommasta 8e.

Tiistaista en enää muista mitään, keskiviikosta sen että kiukuttelin ja olin oikea enkeli:--)

Torstaina lähdin etsimään tankotanssistudioita. Täällä pitäisi olla kolme erilaista tankotanssiin erikoistunutta studioa. Yksi niistä maksaa 30e/tunti joten jätin sen pois laskuista ja lähdin etsimään kahta jälkimmäistä. Otin kartan mukaan ja päädyin jonnekin Centralen taa seikkailemaan.

Jostain syystä molemmat tankostudiot olivat aika syrjässä ja kaukana sivukujilla. Ensimmäinen oli jonkin kerrostalon takapihalla ja kiinni. Kävelin takaisin bussipysäkille ja odottelin bussia, kunnes joku pappa tuli selittämään italiaksi ettei bussi tulekaan (?).

Vaihdoin italiaksi saamieni ohjeiden mukaisesti pysäkkiä ja siirryin entistä kauemmas kotoa. Studion nettisivut ohjeistivat minut jäämään tietylle pysäkille ja kääntymään siitä Via Antonio Meuccille. Kun seurasin ohjeita ja päädyin Meuccille, oli edessä olevan talon numero 98. Ja olin matkalla Meucci vitoseen... Kävelymatka ei ihan ollut se 400 metriä mitä nettisivut väittivät.

Kävelin jotain autiota tietä pitkin ja löysin perille. Tämäkin studio oli kerrostalon takapihalla ja tällä kertaa vielä kellarissa, hämärää. Päädyin siis johonkin pimeään kellariin tuijottamaan seinällä olevaa kylttiä joka todisti, että tämän oven takana pitäisi ihan oikeasti olla tankotanssistudio. No, jostain syystä sekin oli kiinni (?).

Kulutin koko iltapäivän kahden studion etsimiseen ja löysin molemmat, mutta tanko jäi silti saavuttamatta. Reissu ei onneksi silti ollut ihan turha, sillä törmäsin Gorlan metroasemalla pariin feissariin ja juttelin niiden kanssa varttitunnin jostain neurotieteilijästä. Se oli hauskaa.

Nyt viikonloppuna kävelin paljon, kävin kahvilla, Sempionen puistossa ja Michel Komten valokuvanäyttelyssä. Lisäksi ostin Italian reilikortin. Päätin aloittaa Roomasta, jonne suuntaan huomenna, yksin. Katsotaan mitä keksin:---D

Ns. Persekeskiviikko

((Otsikkolainaus Lasselta, kiitos.))

Eilinen päivä oli HAJOTTAVA. Arvasin, että tämä tapahtuu jossain vaiheessa.

Täällä on satanut 10 päivää putkeen, eikä 10 seuraavan päivän ennuste lupaa pahemmin muutoksia. Uskomatonta, että tulen tänne ja valitan sateesta. Mutta kun en ihan oikeasti kykene enää hirveän pitkään istumaan sisällä, enkä kuitenkaan varsinaisesti nauti ulko-oven avaamisesta noilla säillä. Tästä syystä en koe tehneeni viimeisten päivien aikana paljoakaan. Siksi mun on pakko keksiä ÄKKIÄ jotain tekemistä, jotain järkevää, koska en voi vaan kierrellä kahviloissakaan kuukautta putkeen. En osaa olla paikallani. Nyt ideoita mulle ihanat!

Niin mitä sitten kuului tähän niin sanottuun persekeskiviikkoon? No, heräsin, oli huono fiilis, lähdin lenkille, pudotin puhelimeni matkalle (löysin sen kadulta onneksi, kun käännyin itku kurkussa takaisin, tuuri-Anna?), juoksu ei kulkenut yhtään, vedin lisää itkuja pitkin päivää enkä saanut lopulta mitään aikaan. Vaikka päivässäni ei oikeasti ollut mikään pielessä, hajotti ihan hulluna!!

Tänään päätin, että en murjota enää. Heräsin joskus seitsemän jälkeen. En pidä laseja päässä, joten en näe parvekkeen lattiaan osuvaa sadetta. Keksin jotain. Avautuminen ohi.

Maanantaina oli hyvä päivä. Kuvassa puolen tunnin ulkoilun tulos.

Zara

Eilen iltapäivällä päätin, että nyt saa nussuilu riittää. Sateesta huolimatta päätin poistua Zarasta (asuinalue) keskustan Zaraan (vaatekauppa) ja katsella, mitä Milanolla mahtaa olla tarjota minulle.

Tarkoituksena oli ihan oikeasti lähteä ainoastaan katselureissulle. Pari päivää sitten totesin ääneen, etten todellakaan tullut tänne asti ostelemaan jotain halpoja rättejä, joita minulla jo riittää ja joita saan muutenkin Suomesta. Duomolla kävellessäni katselin ihmisten ostoskasseja ja mietin, miten porukka jaksaa tuhlata rahansa kaikkeen turhaan.

Kiersin huvikseni H&M:n sekä jonkin toisen ketjun liikkeen. Aikaa meni tähän ehkä 15 minuuttia. Sitten löysin kirjakaupan! Olen varmaan oikeasti alkamassa potentiaaliseksi kotihiireksi, koska pyörin siellä aika pitkään... Saldona yksi kirja.

Koska Zaraa ei ollut vielä näkynyt, päätin poiketa kirjakaupan vieressä olevaan Bershkaan. Virhe! ! ! Bershka oli täynnä värikkäitä mekkoja ja kaikkea muuta ihanaa. Vaikka en yleensä jaksa sovitella kenkiä, sovitin nyt ainakin viisiä, ja olisin voinut ottaa ne kaikki, myös sovittamatta jääneet 100000000 paria. Sovituskoppiin raahasin ehkä seitsemän vaatetta, vaikka vain harvoin jaksan jonotella koppeihin.

Olen aina sanonut, että vaatteeseen pitää oikeasti rakastua, jotta sen voi ostaa. No, mulla taisi eilen olla rakkautta jakaa aika moneen suuntaan... Enkä saanut sitä rakkautta pois, vaikka kuinka ajattelin niitä yli neljääkymmentä mekkoa, jotka jo omistan. Pyörin kaupassa oikeasti ikuisuuden ja keksin uusista rakkauksistani huonoja puolia. Lopulta Bershkan saldoksi jäi yksi mekko, mikä oli ihan oikeasti aika hyvä saavutus.

Bershkasta poistuessani olin pyörinyt kaupungilla jo yli kolme tuntia. Eli luultavasti aika jakaantui suhteessa kirjakauppa 2h, Bershka 1h tai toisinpäin. Veikkaan, että toisinpäin. Jatkoin kävelyä ja löysin vihdoin sen Zaran, jonka vuoksi alunperin koko kaupungille lähdin. Tässä vaiheessa olin jo kuitenkin tosi tuskastunut siihen, miten monta ihanaa juttua jätin edelliseen kauppaan.

Siksi päätin olla kiusaamatta itseäni, tehdä U-käännöksen ja suunnata kohti kotia. Hieno reissu siis!

+21' ja paleltaa

Mario kävi juuri asentamassa netin joten loistokas urani bloggaajana voi nyt alkaa.

Tulin tänne tiistaina. Heti alkuun meinasin jäädä Pirkkalan lentokenttäbussista, kun en huomannut tien toisella (väärällä) puolella olevaa pysäkkiä.......oho, bussi meni kymmenen minuuttia sitten ja seuraava tulee 2min kentän porttien sulkeutumisen jälkeen:O:O:O:O Onneksi olen tuuri-Anna, ja se bussi oli tietysti tuon 10min myöhässä.

Täällä olen nysvännyt kävelyjä lukuun ottamatta sisätiloissa neljä päivää, mitä en varmaan IKINÄ ole tehnyt Jyväskylässä. Siistiä! Syytän sadetta.

Sitten olen syönyt. Joka aamu mansikoita, päivällä salaattia ja muissa väleissä Nutellaa. Tällä hetkellä syön oliiviöljyyn ja balsamicokastikkeeseen dipattua pullamössösämpylää, kohta saan munakasta. Kiintoisaa. Ei ole oikeasti muuta kerrottavaa:D

Seuraava kuva on iskälle, toivottavasti näät tän. Täällä on paljon vihreitä oluita.

Minkä tyyppist?!

- Posted using BlogPress from my iPhone

Location:Via Cola Montano,Milano,Italia

Meitsi Milanois

http://photosynth.net/view.aspx?cid=d81a1922-e2df-464e-af58-80eaa4b2735f&


http://photosynth.net/view.aspx?cid=697507c9-d58b-442c-867d-25c18164627a&



- Posted using BlogPress from my iPhone

Location:Via Cola Montano,Milano,Italia