Luksuspàivà part 1

Meinasin kirjoitella eilen illalla puolen yòn aikoihin Vàliaikakuulumisia 2 -postauksen, mutta en uskaltanut tiedottaa tilanteestani Suomeen asti. Tuossa vaiheessa olin viettàmàssà yòtà kadulla, sillà en saanut partykavereitani kiinni. Minulla oli vaan yhden kalifornialaispojun numero, ja hànellà oli jotain network-ongelmia puhelimessa, eli olin aika hukassa. Koska illan suunnitelmana oli mennà klubille ja klubilta suoraan junaan (suht toimiva suunnitelma), en ollut varannut itselleni mitààn hostellia. Pyòrin sitten illan MàKKàRISSà ja edellisyòn hotlan internet-huoneessa.

Junani Napoliin oli làhdòssà klo 5.41. Siinà vaiheessa, kun jouduin poistumaan edelliseltà hotelliltani, oli kello noin 1.45. Kàvelin pitkin katuja ja mietin, ettà mihinkàhàn menisin.

Làhellà rautatieasemaa joku mies pysàytti minut ja kysyi olenko kenties vailla yòpaikkaa. En todellakaan jaksanut enàà yhtààn tuollaista ehdotusta, joten meinasin juosta kovaa karkuun. Vaihdoin kuitenkin pari sanaa miehen kanssa, ja selvisi, ettà tàllà on Bed&Breakfast làhellà Termini Stationia ja ettà hàn voisi tarjota minulle huoneen. Juttelimme ehkà varttitunnin kaikenlaista ja epàròin ikuisuuksia, viitsisinkò muka maksaa kolmesta tunnista 40 euroa. En nimittàin vielà pàivàllà viitsinyt varata itselleni edes 25 euron hostellia.

Rimi-niminen mies oli kuitenkin sen verran mukava, ettà hàn lupasi antaa minulle private roomin parilla kympillà. Siinà vaiheessa, kun hyppàsin hànen autonsa kyytiin, pyòri mielessà, kuinka monta kertaa mua onkaan kielletty tekemàstà just nàin. Sanoin kuitenkin Rimille, ettà mulla on koko ajan kànnykkà kàdessà ja ettà soitan isille, jos hàn ei viekààn minua minne lupasi viedà. Oikeasti Rimi oli tosi mukava, mutta kun minua on vàhàn ennenkin kiusattu sinisilmàisyydestà... No, pààsin perille.

Rimi oli ihan superkiltti! Hàn antoi minulle avaimet, làhti takaisin omiin menoihinsa ja jàtti minut hotellilleen nukkumaan kolmen tunnin luksusunet ennen junaan làhtòà. Aamulla juoksin junaan ja jatkoin siellà unia. Heràsin jossain vaiheessa tyhjàstà junasta, eikà mulla ollut mitààn tietoa, missà ollaan. No Napolissa tietenkin. En tiedà, miten pitkààn olin nukkunut seisovassa junassa, mutta siità oli ihan jees làhteà jatkamaan pàivàà.

Mità jài kàteen Roomasta?

-mustelma maanantain partyista. En enàà voinut hillità itseàni kaikkien kadulla nàkyvien tankojen kanssa, joten hyppàsin kotimatkalla yhteen tankoon kiinni ja testailin inverttià.

-italialainen olut ja siideri, joita kannan mukanani varmaan taas ikuisuuden

-3 euroa kàteistà

[Edit 21.6. Kävin juuri tarkistamassa, paljonko yöpaikkani olisi oikeasti maksanut. 100 euroa.]