Caprin jälkeen pohdin, lähtisinkö katsastamaan Napolin lähellä olevan Positanon rannat. Päätin kuitenkin, että koska palaan kotiin Milanoon samana päivänä, en jaksa enää säätää matkojen ja vähien rahojeni kanssa. Jäin siis Napoliin ja se kannatti.
Napoli oli kaupunkina melko italialaisen oloinen. Liikenne oli hirveää eivätkä ihmiset puhuneet englantia. Silti he ottivat minuun tosi paljon kontaktia. Aina, jos näytin jotenkin eksyneeltä, joku tuli tarjoamaan apua. Italiaksi tietysti.
Päätin jo aamusta, että koska en tee tätä reissua ketään muuta kuin itseäni varten, voin halutessani skipata joka ikisen "pakollisen nähtävyyden" ja tehdä mitä huvittaa. Napolin kohdalla tämä tarkoitti sitä, että Pompeiji, Duomo ja muut jäivät suosiolla väliin. Vietin päivän kiertelemällä pikkukujia ja makoilemalla sataman luona olevilla rantakivillä suklaakakkua syöden. Oli niin loistava päivä, että koti-ikävästä huolimatta en meinannut malttaa lähteä takaisin Milanoon. Hyppäsin kuitenkin junaan ja vierailin ennen kotiin menoa myös Firenzessä. Viiden tunnin junamatkan aikana kun tuli sen verran nälkä, että juoksin viiden minuutin Firenzen pysähdyksen aikana MÄKKÄRIIN ja ostin JUUSTOHAMPURILAISEN. Tässä vaiheessa kuorotytöt on ihmeissään, mutta valitettavasti en edelleenkään tykännyt, hampparini maistui kuivalle, jauholle ja lihalle:<
Milanossa kaikki oli ennallaan. Toisin sanoen eilinen aamuni alkoi vesisateen ihastelulla ja rentoilulla. Mutta tänään on paistanut aurinko ja on ollut aivan ihana päivä. Olen puistohengaillut aamusta iltaan ja päässyt takaisin kasviruuan pariin. Kelpaa<3
Mitä jäi käteen Napolista?
-italialainen olut ja siideri, edelleen
-uusi mekko, hupsista
-2 käyttämätöntä matkustuspäivää, eli ennen 10.7. matkataan taas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti