La Festa Multiculturale

Eilen alkoi Festa, siis se, jonka takia tulin tänne. Teen täällä fasismin- ja rasisminvastaista vapaaehtoistyötä eli olen mukana monikulttuurisen festarin järkkäyksessä. Tähän mennessä fasismin- ja rasisminvastainen työ on tarkoittanut uunien pesua, tiskaamista, penkkien kantamista ja oman illallisen valmistamista. Tänään avustin monikulttuurisia keittiöitä ruuanlaitossa. Sekä Kambodzassa, Etiopiassa ja Ruandassa ruokakulttuuriin kuuluvat pavut ja porkkanat. Uniikkia!

Eilisilta oli vapaata lukuunottamatta lopputiskausta. Syötiin kongolaista ruokaa, juotiin luomuoluet ja räppi soi. Tanssittiin myös paljon ennen töiden alkua. Kunnes...

RIKOIN MUN POLVEN.

Ts. Sinne meni työkunto, vietin loppuillan maassa maaten jäät polvessa. Saa nähdä miten tästä. Hienosti Anna.

Työ- ja Nutellayliannostus

Italialainen tapa tehdä töitä:

-Töissä pitää olla klo 8.30. Töihin lähdetään klo 8.33.
-Ensimmäisenä syödään aamupala. Paljon Nutellaa. Ja jäin kakkoseksi kaikille niille, jotka veti neljä palaa leipää, muroja, jugua jne.
-Pari tuntia tehokasta työaikaa. Melkein, sitten pari tyyppiä istuutuu hetkeksi alas ja pian muut istuvat perässä. Tunnin istuskelun jälkeen muutama alkaa tehdä ruokaa ja tunnin päästä pidetään lounastauko.
-Lounastauko voi kestää kolme tuntia.
-Sitten tehdään taas töitä. Tänään työskentelin melkein kaksi tuntia, jonka jälkeen oli taas taukoa niin pitkään, että oli aika valmistella päivällistä.
-Päivällisen teko KESTÄÄ. Sitten syödään, eikä kellään tunnu olevan kiire pois työpaikalta.
-Päivä päättyy jäätelöön. Välissä syödään suklaata ja briocheja sekä juodaan kahvia.

2012: Ihana Milano ja vähän Parmaa

Kun kerta netti nyt toimii niin pitäähän sitä käyttää. HH1 (vai HH2) siirsi harjansa taas hetkeksi Italian puolelle, tai oikeastaan osti kokonaan uuden jätettyään vanhan johonkin päin Tihvetjärveä. Tänä vuonna tuskin paljoa tulee kirjoiteltua koneelta, joten postaukset ovat ÄLYPUHELINMALLIA ja siis kuvat myös.

Edellä mainittu Tihvetjärvi meinasi vaikeuttaa koneeseen pääsyä, koska koskaan ei voi lähteä ajoissa. Selvisin kuitenkin Milanoon ja ilta meni syödessä. Olin ravintolan ainoa asiakas joten kokki kokkasi vain minulle.

Aamuinen Milano oli ihana. Join Cappucinoa, shoppailin ja nautin auringosta, eli viime vuoden kaavoilla mentiin. Myös siinä vaiheessa, kun nukahdin junaan ja meinasin mennä Parman ohi. No mutta kannatti herätä kuitenkin. Tulevat lähihoodit kiteytyvät viimeiseen kuvaan.