Normi puistopäivä:D

Taas. No, mietin kyllä tänä päivänä työjuttujakin. Kaksi kertaa.

Eilen lähdin aamulla castingseuraksi jonnekin päin kaupunkia. Totuttuun tapaan päädyin puistoon istuskelemaan ja lukemaan ranskankielistä kirjallisuutta (kuulostanpa sivistyneeltä, kyseessä oli tietenkin Harry Potter). Pian lauma teini-ikäisiä kehveleitä ja pari aikuista valtasivat puiston, eikä lukeminen enää kiinnostanutkaan.

Sain jostain idean ja menin juttelemaan porukalle. Kukaan ei osannut englantia, mutta yksi aikuisista puhui ranskaa, eli keskusteluyhteys oli taattu. Kerroin opiskelevani Suomessa erityisopeksi ja etsiväni osa-aikaista työtä. Kyselin, tietäisivätkö he jotain paikkaa, minne voisin tarjota itseäni.

Oikeastihan en ole etsinyt täällä päivääkään töitä. Mutta siinä kehveleiden hommia katsellessani tuli vaan sellainen olo, että olispa siistiä tehdä täällä jotain. Sain sitten osoitteen johonkin päivätoimintakeskukseen ja suuntasinkin sinne. Juttelin siellä hetken jonkin naisen kanssa ja tämä käski minun laittaa sähköpostia paikan johtajalle. Hän kuitenkin epäili, etten saisi mitään, koska en osaa kieltä. Se on kyllä totta ja ehkä PIENI hidaste. Ymmärrän jonkin verran jo italiaa, mutta puhuminen ei onnistu. Toisaalta, moni vammainen lapsi käyttää muutenkin kuvia ja tukiviittomia, joiden kanssa taas ei kieltä niinkään tarvitse. No mutta oli kiva kuitenkin edes yrittää.

Päätin vaihtaa kaupunginosaa, joten hyppäsin johonkin ohikulkevaan bussiin ja päädyin Cadornaan. Sieltä otin metron ja taas bussin, ja päädyin Porta Romanan lähelle puistoon. Luin kirjaa ja ostin kengät. Oikeasti olin jäätelönostoreissulla, mutta sitten löysinkin aika siistit kengät... No, ensimmäinen parini Milanossa. Sallitaan.

Kipsuttelin tyytyväisenä uusissa kymmenen sentin koroissani takaisin puistoon, kun joku moottoripyörämies pysäytti itsensä ja minut kadun viereen. Ajattelin, että kyseessä on taas joku idiootti, ja olin jo kävelemässä ohi. Kuuntelin sitten pari sanaa kuitenkin.

Mies ei ollutkaan mikään solulima (terkkuja Kaisulle), vaan joku hyvää englantia puhuvat elokuvatyyppi Eagle Picturesista. Mies kysyi, voisiko järjestää kanssani tapaamisen. Hän puhui jostain auditionista johonkin mainokseen ja että mulla olisi täydelliset kasvot johonkin. Selvä?:DDDD Hänellä oli kamala kiire, joten ei ehtinyt selittää tarkemmin. Ja olin kyllä niin hämmentynyt, että puolet puheista meni ohi. Otin sitten kuitenkin hänen puhelinnumeronsa ja mietin, pitäisikö oikeasti soittaa tälle ja kysellä lisää. Rahaa tuosta kuulemma saisi, mutta en kyllä todellakaan ole mikään mainosihminen. Tai auditionihminen. Nyt kommenttiboksiin neuvoja kiitos, soitanko?

Joka tapauksessa, sellainen tyyppi tällä kertaa. Miehen poistuttua jatkoin puistoon kipsuttelua ja naureskelin itsekseni koko matkan. Tässä maassa tulee kyllä törmättyä kaikenlaiseen.